Reviews, "Deviation..." reviews found!

[Mape]

MALPRACTICE 'DEVIATION FROM THE FLOW' (SPINEFARM RECORDS)


No info on this band, but I will definitely check out everything about them, because their CD 'Deviation from the flow' is a super sensational Melodic Progressive Metal record. MALPRACTICE is coming out of Finland and after listening to the first couple of songs I was heavily impressed by the incredible high quality music this band is bringing. The most remarkable thing is that it comes out of nowhere, lands on my desk and well basically sounds as good as VANDENPLAS, THRESHOLD, SHADOW GALLERY, MAGNITUDE 9 or SYMPHONY X... There are 8 songs on the CD, with the first 3 songs being fantastic Melodic Progressive Metalsongs, but the absolute highlight has got to be the amazing "The long run" which sounds like a true classic in the Progressive Metal genre, featuring some lovely melodies combined with high class musicianship. Actually each of the 8 songs is sensational and therefore this CD is a definite must for anyone who likes Progressive Metal with good strong melodies. Without a doubt one of the better progressive metal releases done lately!



(Points: 8.9 out of 10)

[Mape]

From NecroWeb:

MALPRACTICE - Deviation From The Flow
Website : http://www.malpracticeband.com
Label : Spinefarm
Veröffentlichung : 2006-01-13
Dauer : 49:58 min
Bonusmaterial :

Ein kleines Mädchen im flatternden, weißen Kleid steht auf einer sanft wogenden Wiese und blickt hinauf zu einem herrlich blauen Himmel, an dem die Erde leuchtend prangt. Na, das kann doch nur progressiv werden! Die CD wandert flink in die Anlage und der Rezensent hofft, dass Malpractice aus Finnland ihren Namen Lügen strafen. Und das tun die fünf Jungs aus dem Norden in der Tat. Von mieser Praxis keine Spur – auf "Deviation From The Flow" wird gefuddelt was das Zeug hält, und zwar sowohl mit technischer Präzision als auch mit strahlender Leichtigkeit. Der Himmel, unter dem Malpractice wandeln, ist sicherlich mindestens genauso schön wie der auf dem Cover. Allerdings ist die Platte nicht wie erwartet psychedelisch abgedreht, vielmehr stehen eindeutig die Gitarren im Zentrum der Musik. Keyboards werden wenn überhaupt nur sehr spärlich eingesetzt, und der Gesang beschränkt sich auf zumeist zweistimmige Harmoniesätze, ohne sich kreischend in abartige Höhen zu schrauben. Das mag für manch hartgesottenen Progressive-Fan vielleicht zu wenig sein, kommt aber der Eingängigkeit der Platte sehr entgegen. Denn auch "Deviation From The Flow" kämpft mit dem genreeigenen Problem, intelligente und technisch hoch anspruchvolle Musik dem Hörer leicht verdaulich zu präsentieren. Streckenweise ist das Malpractive gut gelungen, vor allem "Colours In Between" lockert die Band mit kurzweiligen Elementen auf, die gar an Emo-Core erinnern. Besonders der Gesang von Mika Uronen weiß hier eine Brücke zu bauen. Ebenfalls herausragend ist "Divided", bei dem endlich auch mal der Fuß vom Gaspedal genommen wird, wenn auch nur kurz. In seiner Gesamtheit bleibt das Album jedoch ein deftiger Brocken und kann zwar dem Anspruch von Malpractice, in einem Atemzug mit Dream Theater genannt zu werden, durchaus gerecht werden, wird aber mit Sicherheit nicht "den Weg in eine neue Zukunft des Prog aufzeigen".

Trackliste:

01 Assembly Line
02 Colours In Between
03 The Industry
04 The Long Run
05 Divided
06 Expedition
07 Circles In The Sand
08 Fragile Pages

[Mape]

DEVIATION FROM THE FLOW
:: Tracklisting ::

01. Assembly Line
02. Colours In Between
03. The Industry
04. The Long Run
05. Divided
06. Expedition
07. Circles In The Sand
08. Fragile Pages

Date de sortie : 09/11/2005
Note : 16/20

Chroniqué par Mr Zède le 21/11/05

Crée en 1994 en Finlande Malpractice a connu des débuts difficiles avec d'incessants changements de line up et de style de musique (le groupe officiant sur la scène thrash). Après plusieurs démos et maxis, le combo signe son premier album, "Of Shape And Balance" en 1998. C'est en 2005 que Malpractice revient avec un second effort sous le bras dans un style progressif, "Deviation From The Flow" chez Spinefarm Records...

Dès l'entame de l'album, Malpractice nous assène des riffs nerveux avec quelques relents de thrash et de death sur des rythmes de batterie brut de décoffrage. Alors que l'on pouvait s'attendre à un énième étendard de death mélodique, on reste agréablement surpris quand rentrent en jeu les lignes de chants aériennes et maîtrisées de Mika Uronen qui ne sont pas sans rappeler Bruce Dickinson à certains égards. Evoluant le plus souvent sur des riffs agressifs avec du chant clair et mélodique, Malpractice sort du lot dans le catalogue très death de Spinefarm Records avec son côté progressif dans la lignée de Dream Theater. Sans pour autant signer des titres innovants, les finlandais font preuve d'une certaine créativité dans la mise en place de structures barrées et de riffs dissonants alternés avec des arpèges ("The Long Run", "Colours In Between") qui donnent de l'air à l'ensemble.
De plus, la production signée Anssi Kippo, qui capte à merveille les ambiances posées par le groupe amène beaucoup plus d'intimité et de feeling à la musique mélodique mais cependant très technique de Malpractice ("Fragile Pages"). C'est cette démarche qui pose les atmosphères plutôt qu'une déferlante de plans qui est intéressante dans ce "Deviation From The Flow" et c'est en ce sens que le combo peut se poser comme la nouvelle vague du progressif.

En seulement huit titres, Malpractice signe une album d'une qualité ahurissante qui démontre le potentiel technique et de composition du groupe. Même si "Deviation From The Flow" ne possède pas toujours des compos surprenantes, c'est une carte de visite de luxe qui tend à placer Malpractice sur le devant de la nouvelle scène progressive.


© Metal Sickness 2000-2005

[Mape]

Deviation from the Flow
CD
[ Spinefarm Records ]

7½/10

Malpracticella on lämmin paikka allekirjoittaneen sydämessä. Joskus nuorempana ehdin Kouvolassa näkemään progressiivista metallia ja puhdasta laulua yhdistelevän bändin useita kertoja. Soittipa eräs lukiokaveri yhtyeessä bassoakin parin ensimmäisen EP:n aikoihin, ja täten myös kyseiset levytykset päätyivät omaan hyllyyn. Lämmittää siis vallan penteleesti, kun oman kotikaupungin pojat vihdoinkin, yli kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen, palkitaan pitkästä päivätyöstään. Jonkinasteiseksi työvoitoksihan bändin kakkoslevy, Deviation from the Flow, voidaan luokitella. Ensimmäinen tekele, vuoden 1998 Of Balance And Shape meni miltei kaikilta ohitse, joten on korkea aika tuoda yhtye ostavan kansan tietoisuuteen.

Malpracticen kaltaista musiikkia ei nykyään enää kovin usein suomesta kuule. Helpoin tapa kuvailla yhtyeen musisointia olisi kaiketi heittää seuraava yhtälö: (Dream Theater – koskettimet) + thrash-elementit = Malpractice. Kikkailua ei nimittäin yhtyeestä voisi koskaan nostaa pois, mutta se ei silti ole määrittelevä tekijä. Bändi osaa taiteilla komeita tahtilajien vaihdoksia, rumpali vääntää komeita komppeja omituisine vaihdoksineen ja ennen kaikkea Joonas Koton kitarointi tuo monille mieleen ulkomaan progetaiturit. Silti kappaleet menevät hyvän musiikin, ei kikkailun ehdoilla.

Yhtyeen varsinainen ydin onkin hyvissä kappaleissa. Bändi taitaa hienot kertosäkeet ja vokalisti Mika Urosen puhdas lauluääni on toimiva, sekä riittävän persoonallisen kuuloinen, jotta yhtyeen tunnistaa viimeistään samalla sekunnilla kuin vokalisti avaa suunsa. Kappaleet kuten The Industry sekä Circles In The Sand osoittavat hyvän kertosäkeen voiman.

Kokonaisuutena Deviation From The Flow on varsin tuhti paketti. Kappaleita ei ole lyhyydellä taikka osien vähyydellä pilattu. Sooloja ja instrumentaaliosia piisaa. Dream Theater -hengessä, tottahan toki. Levyn kahdeksan biisiä muodostavat karvan päälle viisikymmentäminuuttisen paketin, joka sisältää paljon pureksittavaa, mutta silti kantaa koko kestonsa. Deviation From The Flow ei missään nimessä avaudu aivan ensimmäisellä kuulemalla.

En oikeastaan löydä suurempaa motkottamista Malpracticen levystä. Siitä löytyy runsaasti elementtejä, jotka takuulla miellyttävät progen ja metallin pyhästä liitosta nauttivia ihmisiä. Yhtyeen musiikki voisi ajoittain olla vielä ehkä hieman moni-ilmeisempää, mutta muuten bändillä on kokonaisuus hyvin vahvasti hallinnassa. Joten progefanit, tutustukaahan yhtyeeseen!

Niko Kaartinen, 08.11.2005

Imperiumi

[Mape]

”Deviation from the Flow”
Malpractice

Oj Efter en paus på sju år kommer Malpractice äntligen ut med en ny, fullång skiva. Skivbolaget Spinefarm har tagit Kouvolaborna under sina vingar, så kanske de nu äntligen får mera uppmärksamhet. Det skulle de förtjäna, för Malpractice har länge varit ett av de allra bästa finska banden.
Stilen är progressiv metall. Låtarna är alltså invecklade, men har också mycket starka melodier och refränger som fastnar. Det hela kryddas med thrashiga gitarr-riff. Huvudorsaken till att det är en ren njutning att lyssna på Malpractice är Joonas Kotos mycket tekniska men samtidigt smakfulla gitarrspel. Karln är en sann virtuos, och den som nickar gillande när man nämner namn som John Petrucci, Marty Friedman och varför inte Roope Latvala bör absolut kolla in den här skivan. Likaså fansen av band som Queensrÿche och Fates Warning. Själv är jag helsåld.

Michael Karlsson

6/6 JT-Ung, Jakobstadstidning

[Mape]

Malpractice - Deviation From The Flow
Spinefarm

archiveer onder Prog/sympho metal

Ralph: Het gebeurd niet zo vaak dat je over een debuut album gewoon kort kunt zijn, er snel uit bent zogezegd. In het geval van Malpractice ui Finland is dat echter wel zo en wordt U allen snel duidelijk waar we mee te maken hebben. 'Deviation From the Flow' is namelijk een uitstekende prog schijf waar weinig op af te dingen valt. Nu heb je prog in allerlei soorten en maten, maar in het geval van Malpractice kan er eigenlijk maar één naam boven komen; Dream Theater! Het vijftal heeft gewoon de opvolger van de DT klassieker 'When Dream and Day Unite' gemaakt. Dit album ligt volledig in het verlengde van dat van de illustere vakbroeders. Dat is gelijk ook het nadeel, want erg origineel is het dus niet. Toch mag dat de pret –wat mij betreft- niet al te hard drukken want is gewoon een heel fijn album geworden.

Score: 80/100


Ralph: It does not happen that often that I can be really short about a debut album. In the case of Finland's Malpractice, it's not that hard. 'Deviation From the Flow' is a great prog album with hardly anything bad to say about it. I know, there's prog in all kinds of flavours but in this case there is only one name that comes up; Dream Theater! These five guys just made a successor to the classic DT album 'When Dream and Day Unite'. This disc has really been a blueprint for Malpractice. At the same time one can say that it is the biggest flaw here as well, it is not that original right? Well I'd like to think it's not that important because this album is a very pleasant experience indeed!

Rating: 80/100

http://www.malpracticeband.com

LordsOfMetal.nl

[Mape]

MALPRACTICE
Deviation From The Flow
Spinefarm

Malpractice on harjoittanut toimintaansa jo vuosikaudet ja muutamia levyjäkin ilmestyi viime vuosikymmenen puolella, mutta yhtyeen ura ei ole tahtonut lähteä kunnolla urkenemaan. Tämä levy on ensimmäinen julkaisu seitsemään vuoteen. Bändi on kokenut matkan varrella sen verran muutoksia, että nyt kai voi puhua uudesta alusta.

Ja se uusi alku ei vaikuta ollenkaan hullummalta. Bändin alkuvuosien thrash muotoutui melodisen ja progevaikutteisen metallin suuntaan, mutta tällä hetkellä yhtye kuulostaa hyvin kypsältä ja varmaotteiselta. Sen biiseistä huokuu tervehenkinen syvä luottamus ja näyttämisen halu.

Malpracticessa yhdistyy hienolla tavalla rajuus ja tavaton herkkyys. Melodisuus ja kappaleiden koristeellisuus loihtivat bändin sävellyksistä hyvin monitahoisia ja tunnelmaltaan huikeita kokemuksia. Hienot sävellykset ovat yhtyeelle itseisarvo ja värikkäät kuorrutukset ainoastaan hieno lisä. Ne on valjastettu palvelemaan yhtenäistä kokonaisuutta.

Malpractice on juuri sellainen bändi, jolla on tarjottavaa moneen makuun, mutta silti sitä ei tarvitse haukkua metallin tavarataloksi. Ostoslista voi olla pitkäkin, mutta Malpracticen kaupassa voi luottaa laatuun.

4/5

MARKO SÄYNEKOSKI / SOUNDI

[Mape]

Malpractice - Deviation from the flow (CD)

2 / 5

Suomalainen metallitaivas on täynnä sykkiviä pulsareita. Kun metallimusiikki on viimeaikoina noussut arvostettavaksi musiikkigenreksi, tietenkin levy-yhtiöiden kiinnostus metalliorkestereihin on myös noussut. Malpractice on tahkonnut musiikkiaan jo vuodesta 1994 asti, mutta Spinefarmin talliin astuminen vasta vuonna 2004 kuvaa hyvin musiikkiteollisuuden tilan muuttumista. Ja kun Spinefarm on Universal Musicin alayhtiö, saa Malpracticekin kattavan markkinointikanavan. Bändin musiikki on progressiivista heviä, eli ei sitä helpointa kamaa. Monesti tämä lähtökohta on mitä mainioin. Valitettavasti tällä kertaa ei iskenyt.

Musiikillisesti Malpractice on taitavasti soitettua, melko tyylikästä, mutta turhauttavan tyhjää musiikkia. Aloitusraita ”Assembly line” on vakavoitunutta tuplabasariheviä riffittelyn kera, mutta melodisesti niin kliseistä, että koukuistaan huolimatta kappaletta ei meinaa jaksaa kuunnella loppuun. Varsinkin laulajan äänessä jokin tökkii pahasti. ”Colours in between” menee jo monelta osin sellaiseksi kikkailuksi, että se alkaa väkisin hymyilyttämään. ”The long run” tuo kaikkein parhaiten esille konservatiivisen hevilaulannan heikkouden, sillä kappaleen alku on yksinkertaisesti huvittava. Kohti loppua käytäessä levyn tasaisuus alkaa puuduttamaan, eivätkä sovitusten moninaisuudetkaan saa enää sytytettyä uinahtanutta kiinnostusta.

Malpractice on erittäin taitavasti soitettua, mutta mitäänsanomatonta, musiikkia. ”Deviation from the flow” on kyllä taidokas teos, sovituksiltaan varmasti yksi hienostuneempia pitkiin aikoihin, mutta syvyyttä siinä ei ole lainkaan. Se on kuin mauton pizza, joka pitää syödä väkisin vain siksi, että siitä on maksanut ja on nälkä: hyvää fiilistä ei jää, vain ontto olo. Onhan toki tällaiselle progeheville varmaankin jonkinlainen tilaus, mutta henkilökohtaisesti ei meikäläinen pysty jaksamaan.

Jari Järvi for smackthejack

[Mape]

Malpractice - Deviation From The Flow (Spinefarm Records)

Olen yllätyksestä äimänä! Että Suomesta tulee tällaistakin matskua. Tämä poppoo on onnistunut piileksimään minulta täysin yli 10 vuotta. Bändi on perustettu kuulemma jo vuonna 1994! Tämä on sitten sitäkin iloisempi ensikohtaaminen.

Malpractice soittaa kimuranttia Annihilatorin ja Megadethin välimaastoon putoavaa progelta haiskahtavaa metallia. Ei aivan thrashia, mutta jotain hieman hienostuneempaa. Soitto Malpracticelta käy hienosti. Joonas Koto ei ehkä ole maailman omaperäisin tai nopein kitaristi, mutta hänen riffinsä – hei tällä levyllä on riffejä – eivät ole pelkkää kitaran hakkaamista. Joonaksen sooloissakin on ideaa ja mikä tärkeintä melodisia osioita. Olen niin tohkeissani, etten keksi pahaa sanottavaa myöskään Jonas Mäen ja Toni Paanasen muodostamasta rytmiryhmästä.

Laulaja Mika Urosen äänessä on vielä pientä poikamaista kepeyttä ja kotikutoisuutta, mutta se on tässä tapauksessa vain pikantti lisämauste. Laulussa on myös hieman jotain stonemaista. Eihän kukaan voi pitää moista pahana asiana, eihän? Kappaleissa on hyvät melodiat ja selkeät kertosäkeet. Paikka paikoin tuntuu, että laulut olisi voinut vetää tarkemminkin, mutta ehkä näin niissä on enemmän fiilistä.

Näitä kappaleita olisi mahdotonta soittaa livenä yhden kitaristin voimin. Nykyään kokoonpanon täydentääkin toinen kitaristi Markus Vanhala (Manitou, Omnium Gatherum). Musiikista en tähän arvioon saanut mahtumaan mitään. Tutkikaa itse ja menkää keikoille!

4 / 5

Tero Honkasalo / Tuhma

[Mape]

Deviation from the Flow is the second album from Finnish prog metal newcomers, Malpractice. Well, the term 'newcomer' isn't quite accurate as the band was already founded in 1994. Initially the group started out as a thrash metal band, but soon after releasing their first CD-EP "Memorial", the band oriented towards more melodic and progressive brand of metal.

The sad fact about Malpractice is that as technically skilled the players are the music just doesn't succeed in taking hold of its listeners. Nonetheless, there are few good melodic runs every now and then. Unfortunately the memorability of the songs however remains fairly weak... though, there are few exceptions. For example, the album opener "Assembly Line" is one of the strongest tracks on this album.

The recording of this album took place at Astia-Studio A, Finland under producer Anssi Kippo's supervision. The sounds are rather apt and there aren't any bothersome blunders in the mix. Overall, Malpractice's debut offering ain't too bad, but their music needs a bit more edge and hookiness to attain recognition.

- MAGE (November 27th, 2005)

Rockreviews.info

[Mape]

MALPRACTICE - DEVIATION FROM THE FLOW / Spinefarm
Contributed by Panu Koski
Tuesday, 29 November 2005

Imhotep Rating: 8/10
User Rating for Album: 9/10

Malpractice brings us something slightly peculiar - Finnish progressive metal. Although Finland boasts a very healthy and multifaceted metal scene, progressive metal releases have thus far been few and far between. Thus, as it's title implies, Malpractice's new cd really does deviate from the flow, and is a welcome addition to the Finnish metal community. The band was founded back in 1994, but it is only now, after an impressive number of line-up changes, that the group has actually managed to release their second full-length album.

Thankfully, and not that unexpectedly, considering the band's lengthy history, "Deviation From The Flow" is a fine record indeed. First of all, as it is produced by Anssi Kippo (whose work may be heard on albums by Children Of Bodom and Lullacry, to name but a few), the cd sounds good. The songwriting is strong and rich in detail, and at times the band's thrash metal roots surface.

It is difficult to pick any definite highlights, since the eight compositions are all more or less equally accomplished. This may also be viewed as their biggest shortcoming, although, to be fair, hit singles and progressive metal are often mutually exclusive. When it comes to lyrics, Malpractice seems (as always, the lack of a lyric sheet makes this appraisal a bit challenging, even though the clean vocals by Mika Uronen are clearly articulated) to be deeply rooted in reality, which suits the complex music well. All in all, the Finns have come up with an impressive second album that should help give them the attention they obviously deserve.

(2005) 50 min.

www.malpracticeband.com

imhotep.fi

[Jope]

MALPRACTICE - DEVIATION FROM THE FLOW

Release: Jan. 13. 2006 - Spinefarm

This is the second full-length album from Finnish band MALPRACTICE and the first in seven years since 1998. The present line-up of the band includes Joonas Koto (g., ex-TO/DIE/FOR) and Markus Vanhala (g., OMNIUM GATHERUM & MANITOU). Started out as a thrash metal band in 1994, these guys from Kouvola moved on to more melodic and progressive style of music after the first demo, and on this CD they offer an intelligent mix of guitar-oriented prog-metal and hooky melodic metal.

The songs tend to have mixed parts of melodic dual guitar riffs as well as more clean guitar-based phrases, both being well constructed on slightly complicated rhythms with tempo changes and some atmospheric keyboards. Vocals and partly layered choruses sound very confident and they provide the music with a good deal of hooks, although it's not something we'd call "catchy". The voice and the way the singer Mika Uronen sings strongly remind me of VANISHING POINT.
Not too progressive, not too melodic. MALPRACTICE have managed to keep enough variation within each song, trying to attain a fine balance between the both style of music. This is an interesting album to listen to and after some repeats, it will be kinda addictive.

Reviewed by Masa @ 21st Century Metal Net

[Jope]

Malpractice - "Deviation From The Flow"

Spinefarm / Mystic '05

Utwory: Assembly Line, Colours In Between, The Industry, The Long Run, Divided, Expedition, Circles In The Sand, Fragile Pages.

Ocena: 7


No i proszę, siedzę przy trzeciej z rzędu recenzji płyty, która mocno siedzi w prog metalowej stylistyce. Choć tak szczerze mówiąc, więcej tu rocka niż metalu. O czym mowa? Ano o nowym krążku Finów z Malpractice. „Deviation From The Flow”, to przede wszystkim niezła produkcja i mnóstwo muzy utrzymanej w średnich i średnio szybkich tempach. Już po pierwszym przesłuchaniu łatwo zapadają w pamięci dwie rzeczy. Po pierwsze wokal Miki Uronena, niby przeciętny, a jednak ma coś w sobie, i do tego doskonale oddaje treść muzyki. Druga rzecz, to bardzo, ale to bardzo melodyjne gitary, nie pozbawione sporej dozy prog rockowych ubarwień. Słychać to doskonale, ale przecież w tego typu „projektach” to instrumentalika jest mimo wszystko najważniejsza a co za tym idzie najbardziej wyeksponowana. Ciężko doszukiwać się jakichś niedociągnięć w tym albumie, bo muzyka tutaj należy na pewno do ambitnych produkcji ale jednak już po kilku przesłuchaniach zaczynało mnie ogarniać znużenie. Co by nie mówić, to „Deviation From The Flow” jest płytą raczej dla fanów takiego grania i ciężko mi sobie jest wyobrazić, że mogłoby być inaczej. Ci, dla których prog rock czy też prog metal jest jedną z wielu „działek” ciężkiej muzy, w tym i ja, wolą chyba jednak coś innego, nie mniej ambitnego, ale przy okazji mającego w sobie moc i energię. Tego właśnie brakowało mi na tym wydawnictwie najbardziej. Ogólnie album niezły, ale jakoś nie rzucił mnie na kolana (chyba za dużo tu słodkości).

autor: Marcin Szlęzak
http://www.metalheart.pl/show_rev.php?id=508

[Jope]

Malpractice – Deviation from the Flow


2005 Spinefarm Records

Having been through the ringer of several lineup changes and the typical band longevity bumps in the road, Finland's Malpractice is a band that delivers the goods. Standing at the forefront of song oriented prog-metal, these guys really take their hook riddled material into high consideration on ‘Deviation from the Flow,’ marking a straightforward groove with the musical chops that put the technical approach in the right places without going overboard, simply providing a thick crunch and harnessed attack on the ears.

The band crosses the darkness of Evergrey with the power pop approach of Galactic Cowboys, being frenzied on occasional moody pastures as well as providing lots of harmonies; but not going to far into territories that often go in vain to musical endeavors fostered by many. Tracks such as the extended “Fragile Pages,” “The Long Run,” and “Expedition,” like the rest of the album are filled with arpeggio laden guitar lines that strike at the main melodies complimenting the syncopated rhythm section with it’s occasional staccato drum fills and bass lines. The overall performance stance moves beyond the typical progressive metal mantra, discretely placing the solos and jam sessions into the album where there is still the high regard for the sophisticated approach. Not a clone by any means, it is their knack for their musical penmanship and tight chops that make the ‘Deviate’ from any complete typecasting on their own terms.

Added: November 26th 2005
Reviewer: Tommy Hash
Score: ****
Related Link: Malpractice Link
Hits: 48
Language: albanian

http://www.ytsejam.com/modules.php?name=Re...wcontent&id=842

[Jope]

Malpractice – Deviation From The Flow


Label: Spinefarm Records
VÖ: 13.01.06
Genre: Progressive Metal
Homepage: www.malpracticeband.com

Line – Up
Mika Uronen - Vocals
Joonas Koto – Guitar
Markus Vanhala - Guitar
Jonas Mäki – Bass
Toni Paananen – Drums

Tracklist:
1. Assembly Line
2. Colours In Between
3. The Industry
4. The Long Run
5. Divided
6. Expedition
7. Circles In The Sand
8. Fragile Pages

Spielzeit: 50:01min


Mit Malpractice wäre mal wieder eines ganz genau bewiesen, nämlich das das Land der tausend Seen ein verdammt gutes Pflaster für junge aufstrebende Bands ist.
Zwar besteht die Band schon seit nunmehr 11 Jahren, aber durch diverse Wechsel im Line Up und durch kleinere Pausen hier und da, kann man sagen das es mit der Band erst 2004 so richtig losging.
Denn in dem Jahr nahm man das Demo „Circles and Lines“ auf, welches den Jungs ein Vertrag mit Spinefarm Records einbrachte.
Im April diesen Jahres ging es dann in das Astia Studio A, wo man zusammen mit Produzent Anssi Kippo das zweite Full-Lengh Album „Deviation From The Flow“ aufnahm.
Diese professionelle Zusammenarbeit ist anhand der CD auch deutlich spürbar. Die ganze Produktion klingt sehr Modern und hat einen guten Sound, was die Spielfreude der Band nochmals deutlich hervortreten lässt.
Nehmen wir einfach mal den Opener „Assembly Line“. Ein Song der einfach alles bietet was das Herz höher schlagen lässt. Fetter Gitarrensound gepaart mit kraftvollen Drums und einem Gesang der einfach nur perfekt in das Bild passt. Dazu kommen noch die Soli, die nicht zu überzogen wirken und das gesamte Konzept des Songs abrunden.
„Colours In Between“ klingt dann noch ein Stück moderner, mit Gitarren die zwischen melodiösem Spiel und kraftvollen Stakkato Attacken wechseln und einem Drumming, das nicht so druckvoll ist wie beim Opener ist, aber das sehr viel Abwechslung bietet.
Bei „The Industry“ verbindet man die jeweils einzelnen Elemente der ersten Songs und formt einen wirklich großartigen Song. Gleiches gilt für eines der besten Lieder der CD, nämlich „The Long Run“. Für mich ein echter Anspieltipp, genau wie „Assembly Line“ und die später noch folgendem „Circles In The Sand“ und „Fragile Pages“.
Hier kann man seine Gedanken schweifen lassen und einfach nur mit der Musik mitfühlen. Denn es mischen sich wundervolle Melodiebögen mit perfekt arrangierten Gesangslinien und goldrichtig gesetzten Schlagzeugattacken.
Das besondere an „The Long Run“ wurde aber noch nicht erwähnt. Das Lied hat im Grunde kein Ende. Es läuft einfach weiter und mündet mit sanften Klängen in „Divided“.
„Divided“ bleibt aber kein einfacher Song der etwas langsamer ist. Auch hier wird mit einigen leichten Tempostößen für Abwechslung gesorgt.
Zu „Expedition“ gibt es nicht allzu viel zu sagen. Das Lied passt sich wunderbar dem Gesamtkonzept der Platte an und bietet wie alle Songs eine stabile Leistung.
Nun aber zu einem weiteren Hammer auf diesem Longplayer, „Circles In The Sand“. Hier mischen sich wieder fette Gitarren, arschgeile Soli und Spielfreude pur, dazu kommt noch die beste Gesangsperformance auf der kompletten Scheibe und das Drumming ist auch nicht von schlechten Eltern.
„Fragile Pages“ überzeugt den Hörer dann noch mal so richtig von der Band und ihrem können und trotz 9:36min Spielzeit ist der Song nicht zu lang geraten.
Leider ist danach auch schon Endstation. Man muss wirklich leider sagen, da man aufgrund des Spaßfaktors die 50 Minuten Spielzeit hier nicht spürt.
Von mir gibt es ein riesiges Kompliment an die Truppe, denn von den Thrash-Wurzeln ist absolut nichts mehr zu hören und man spielt hier stellenweise sogar radiotauglichen Rock.
Mein Tipp: Wer dieses Stück purer Spielfreude demnächst im Plattenladen stehen sieht, der sollte nicht achtlos vorbeilaufen, sondern der sollte sich die CD schnappen und mal Probehören.
Anspieltipps sind genannt, aber auch die restlichen Stücke sollten reichen um den Hörer zu überzeugen.


Bewertung: 9/10 Punkte


Redakteur: ILO

http://www.metallized.de/thread.php?threadid=4147